Yhteistuotanto Työryhmä Själön kanssa.

Själö Herbarium on kolmas osa elokuvaohjaaja Lotta Petronellan Själö Poiesis-projektia. Projekti on käynnistynyt vuonna 2016. Dokumenttielokuva Själö – Island of Souls sai ensi-iltansa  2020.Toisen osan muodostaa radioessee Själö– paikka ja mentaalinen tila.

Toukokuussa 2025 ensi-iltansa saava uusi näyttämöllinen teos päättää pitkäaikaisen projektin, jonka lähtökohtana on Turun saaristossa, Nauvossa sijaitsevan Seilin saaren historia sairaalasaarena, instituutioiden synty ja saaren historian asettaminen osaksi eurooppalaista ja länsimaista kontekstia erityisesti 1600-1700-luvuilla eli aikana, jolloin sinne ensin perustetaan spitaalisairaala ja köyhien, sotainvalidien, sokeiden, raajarikkojen eristyspaikka ja kuinka tästä sairaalasta myöhemmin tulee varsinainen mielisairaala psykiatrisessa mielessä 1700-luvun lopulla. Lopulta nimenomaan naisten sairaala, aina vuoteen 1962.

Seilin historia on osa tieteen historiaa Suomessa ja sen instituutiot vertautuvat eurooppalaisiin laitoksiin, joista ehkä tunnetuin on Salpêtrièren sairaala Pariisissa (Hôpital de la Salpêtrière), joka perustettiin v. 1656.

Själö Herbarium on näyttämöllinen ja tilallinen tutkielma, tapahtumallinen kohtaaminen yleisön kanssa. Se sisältää fiktiivisiä ja dokumentaarisia ääniä ja keskusteluja ja yhdistää dokumentaarisuutta ja näyttämöllisen esseen muotoa sävellettyihin kuoro-osuuksiin ja musiikkiin.

Fiktiivisten ja dokumentaaristen tekstien yhdistelmä luo äänten arkiston, moniäänisen näkökulman saaren historiaan tavalla, jota ei ole eikä ole voitu arkistoida.

Själö Herbarium on kasvisto, saarelta kerättyjen kasvien kokoelma.  Kasveista kerätty tieto ja saaren ekologia ovat kehys, jonka sisällä liikutaan ajassa.

Lotta Petronella kertoo teoksesta:

Viimeiset yhdeksän vuotta ovat kuluneet tämän projektin parissa Själössä, pienellä Itämeren saarella, joka muodoltaan muistuttaa lintua ja jonka ruotsinkielinen nimi muistuttaa hylkeistä mutta myös sieluista. Saaren historia käsittää satoja vuosia laitosten historiaa ja niiden aaveita. Ensimmäinen näistä oli kirkko, jonka toimesta saarelle sijoitettiin leprapotilaita ja muita, joilta puuttui Pyhä Henki, kuten asia ilmaistiin. Myöhemmin syntyi mielisairaala, josta tuli naisten karkotuspaikka.

those deported here

were brought across the waters by force

forced to stay

forced out of life 

Vuonna 1962 Turun Yliopiston Saaristomeren tutkimusasema aloitti toimintansa vanhoissa sairaalarakennuksissa. Tutkijat työskentelevät huoneissa, jotka olivat potilaiden sellejä. Heidän tutkimustyönsä käsittää näytteiden ottoa, jotka luovat aikasarjoja meren tilasta.

reading the land

reading the waters

Menneisyys ja sen aaveet ovat läsnä kaikessa, rakennusten arkkitehtuurissa ja rakennuspiirustuksissa, tavassa, jolla tilat on luotu ja järjestetty. Laboratorion akvaariot, joissa elää vieraslajisia rapuja, muistuttavat vanhoja sellejä.

Palaan tähän paikkaan yhä uudestaan, eri vuodenaikoina, kuun eri vaiheissa, palaan takaisin saarelle, hylyn äärelle, myyttiin, kasveihin. Kaivan juuret hellästi esiin maasta, ne ovat kasvitieteellistä todistusaineistoa, josta taimet kasvavat, ne ovat pieniä kirjastoja, vaalin niitä. Saari kysyy minulta: Mitä etsit? Minkä tähden sinä yhä etsit?

***

Esiintyjät:

Cécile Orblin, Gabriela Ariana, Anna Jussilainen, Laura Naukkarinen, Lotta Petronella, Heta Pyhäjärvi, Alma Rajala, Kristina Vahvaselkä ja muusikko Jean-Michel Kampara

Työryhmä:

Konsepti: Lotta Petronella / Esityksen ja installaation käsikirjoitus, dramaturgia ja ohjaus: Lotta Petronella / Fiktiiviset äänet ja monologit: Seppo Parkkinen / Puvustus, lavastus ja tekstiilitaide: Maedhbh McMahon / Puuveistokset: Joni Judén / Valaistus ja tekniikka: Antton Kainulainen / Juliste ja taidegrafiikka: Laura Miettinen / Graafinen suunnittelu ja käsikirjoituksen toimittaminen: Kaitlyn D. Hamilton / Tiedotus: Aurora Ala-Hakula / Tuottaja: Kristina Vahvaselkä / Tuotanto: Työryhmä Själö (Petronella – Parkkinen – Vahvaselkä) & Kolmas Tila

Esityksessä käytetyt kielet: englanti, suomi ja ruotsi