Kolmannen Tilan produktiot voivat kestää useamman vuoden. Dramaturgi Seppo Parkkinen kertoo miten hänen työnsä muotoutuu pitkistä ja usein päällekkäisistä produktioista:

”Kolmannen Tilan työtapoihin kuuluu se, että projekteille annetaan aikaa ja työ käsittää erilaisia vaiheita. Se, että prosessia avataan yleisölle jo suunnitteluvaiheessa (yhdessä tutkijoiden kanssa) ja harjoitusten aikana on olennaista ja poikkeuksellista. Keskimäärin projektimme kestävät noin 2 – 2,5 vuotta laskien edellisen produktion ensi-illasta.

Omat työprosessini ovat usein paljonkin pitempiä ja usein päällekkäisiäkin eli taustatyö, jota itse teen voi liittyä useampaankin suunnitteilla olevaan produktioon. Tämä on tietysti pelkästään kiinnostavaa, työt ruokkivat toisiaan. Toisaalta käsittelemämme aiheet ja teemat ovat kompleksisia, monitahoisia ja vaativat luonnollisesti pitkäaikaista pohjatyötä.

Tähän pohjatyöhön pitää voida luottaa koko prosessin ajan.

Romanttinen mieli on varmaan saanut alkuimpulsseja monesta lähteestä. Kuten Jukka Sarjalan artikkelista Päättymätön yksilö, vuosi oli varmaan 2013. Artikkeli on huikean inspiroiva luenta varhaisromantiikan ajan ja transhumanistisen ajattelun rinnakkaisuuksista. Tuohon aikakauteen ( n. 1790-1825) liittyy monia itseäni aina kiinnostaneita taiteilijoita tai teoksia. Kuten näytelmäkirjailija Heinrich von Kleist, Franz Schubertin laulusarja Winterreise tai kuvataiteilija Theodor Géricault (josta olen kirjoittanut aiemmin kuunnelman). Ristiriitainen, kumouksellinen, radikaaleja ja äärikonservatiivisia ilmiötä sisältävä aika – utopioiden ja illuusioiden murskautuminen, kolonialismin laajentuminen, tulevaisuuskäsityksen muotoutuminen. Olemme käsitelleet Kolmannen Tilan puitteissa 1700-1800-lukujen vaihdetta aiemmin näytelmässä Maan kellot, jossa kysymys on siitä kuinka antirasismi ja feminismi muotoutuvat ja vaikuttavat tuossa ajassa.

Monia seikkoja siis ja alkusysäyksiä. Kaikkea ei varmaan pysty tietoisesti jäljittämäänkään koska olen prosessin keskellä. Aika on myös visuaalisesti valtavan kiehtovaa.

Tärkeä alkuimpulssi oli käyntini Turun Apteekkimuseossa joulukuussa 2016. En ollut aiemmin käynyt tässä Qwenselin talossa, joka siis on säilynyt Turun palossa v. 1827.

Museon interiöörien intiimiys oli tosi puhuttelevaa. Kiehtovaa. Mieleeni tuli, että meidän pitäisi Kolmannessa Tilassa tehdä – ensimmäistä kertaa – juttu, jossa olisi vahva paikallisuus. Näin Turku linkittyi tähän aiheeseen ja on nyt tullut siinä keskeiseksi tapahtumapaikaksi vuosina 1799-1827. Tältä ajalta on runsaasti tutkimustietoa, useimpiin kysymyksiin löytää kyllä vastauksen. Sitten löysin Panu Savolaisen tutkimuksen, väitöskirjan Teksteistä rakennettu kaupunki, joka lopullisesti sinetöi tämän lähtökohdan.

Teos on erittäin hieno kaupunkitilaa ja aistien historiaa kartoittava tutkimus tuon ajan Turusta. Samoihin aikoihin tutkija Heli Rantala otti minuun yhteyttä ja kertoi häntä kiinnostavasta tapahtumasarjasta 1800-luvun alun Turussa ja tiedusteli, kiinnostaisiko se teatterin kannalta. Näin Turun Yliopiston historian tutkijat Heli Rantala, Panu Savolainen ja Jukka Sarjala tulivat mukaan tähän Kolmannen Tilan prosessiin kokonaisuudessaan.

Ajattelen myös, että turkulaiset aaveet ovat olleet projektille suosiollisia: olen löytänyt aivan uskomattoman hienoa lähdekirjallisuutta tuolta ajalta. Näitä näkyy tuossa kuvassa. Kiitos kuuluu Brahen Antikvariaatille Turussa.

Innoittavinta on olla tekemisissä tämän aikakauden kanssa ja tarkastella sen rinnakkaisuuksia tai yhteyksiä omaan nykyisyytemme. Ajattelen Walter Benjaminin metaforaa konstellaatioista: hetken ajaksi aikakaudet asettuvat samaan konstellaatioon, kunnes tähtien asento taas jo muuttuu.”

Romanttinen mieli, Logomo 29.8.2020